Cindy aina välillä vilahtelee täällä blogin ja istagramin puolella ja halusinkin nyt kirjoittaa ihan oman postauksen Cindystä. Me tultiin Cindyn kanssa ensi hetkestä asti super hyvin juttuun (en tiedä vaikuttiko asiaan se että löytyi ennestään kokemusta kissoista, olenhan syntymästäni asti asunut kissojen kanssa) ja on siitä lähtien kun on meille tullut, ollut mulle maailman parhain ja kaunein kissa koko maailmassa!
Vanhan blogin luonnoksista löysinkin koko pitkän turinan siitä miten Cindy päätyi jonkun auton takakontista meille, mutta koska se oli super pitkä niin en ihan niin tarkasti kerro siitä ja toisekseen siitä tarinasta tulee aina niin paha mieli. Mutta tiivistetyn version löydätte tästä postauksesta. Sen lisäksi haluan jakaa neljä muuta tarinaa/juttua Cindystä. Toivottavasti tykkäätte!
Cindy ja kiinteistönvälittäjä
Asuttiin puolitoista vuotta sitten sellaisessa vuokra-asunnossa jonka omistaja halusi myydä. Meillä kävi sitten aina välillä välittäjä ostajaehdokkaineen asuntoa katsomassa. Siivottiin aina kunnolla ja laitettiin kaikki kuntoon, koska musta olisi ollut tosi outoa päästää vieraita ihmisiä sotkuiseen kotiin. Saatiin sitten siivottua ja välittäjää odotellessa annettiin Cindylle iltaruoka. Ovikello soi juuri silloin kun neiti oli uppoutunut syömiseen, mutta lähti kuitenkin tulipalokiireellä juoksemaan piiloon ovikellon soidessa. Nämä kiertävät rauhassa ja kun he tulevat katsomaan miltä keittiössä näyttää, sanoo välittäjä meille että "Tuossa lattialla oli jtn ja minä astuin siihen" ja tietysti ilman kenkiä. Mitä muutakaan se olisi ollut kuin kissan märkäruokaan. Oikeesti naurattaa joka kerta kun ajattelen Cindyn lähtevän juoksemaan ruoka suussa ja tiputtavan sen matkalle kun tajuaa ulko-oven auetessa että joku oikeesti tulee tänne.
Pentuna Cindy makoili aina saunassa, varsinkin silloin kun sen laittoi lämpenemään, mutta lähti heti pois kun heitti löylyä, ihan kuin kaikki muutkin kissat jotka ovat tykänneet hengata saunassa sen lämmetessä. Tämän tietäen oli yllättävää, että kun täällä nykyisen asunnon saunassa heittää löylyä, ei Cindy ole milläänsäkään. Tosin kyllä Cimo siirtyy alalauteelle kun menee saunomaan ja vettä alkaa kiukaalle lentää. Sauna on muutenkin yksi sen lemppari paikoista täällä!
Kissat ja laatikot
Kuten kaikki kissat, Cimokin rakastaa laatikoita. Niin niissä nukkumista, kuin niiden remontointiakin eli järsimistä. Siinä määrin, että yhdessä vaiheessa meidän piti varastoida laatikot korkeaan kaapin päälle yöksi, koska unen saaminen ei onnistunut, kun toinen nakertaa laatikkoa tuhansiksi pikku paloiksi. Siitäkös sitten tuli itku ja kun Iida lopulta heltyi ja meni kysymään Cindyltä: "Ootko kiltisti, jos annan sulle laatikon?" Ja uskokaa tai älkää mutta Cindy katsoi Iidaa silmiin ja kuiskasi "En".
Tiivistettynä tarina menee niin, että Cindy oli ollut jonkun huoltoaseman pihassa olleen auton takakontissa kun mun kavereilta, jotka oli menneet tuolla samalla huoltoasemlla käymään, kysyttiin että haluatteko kissanpentuja. Tämä tyyppi oli kai joku mun kaverin kummin kaiman serkku tms. ja hän ilmoitti että jos kukaan ei näitä ilmaiseksi tänään ota niin henki lähtee molemmilta. Jo pelkästään tämän kirjoittaminen tuntuu pahalta koska pennut olivat tuolloin vain kuuden viikon ikäisiä. Luovutusikähän on kaksitoista viikkoa.
Mun kaverit sitten ihastuivat näihin kahteen ihanaan pentuun joista toinen meni mun kaverin serkulle ja toiselle eli Cindylle, he päättivätt antaa väliaikaisen kodin, vaikka kissoja oli ennestään kotona jo kaksi ja etsiä tälle myöhemmin pysyvät kodin. Tässä vaiheessa tämä tyyppi ilmoittikin, että pennut maksavatkin kymmenen euroa. Kaverini ihmettelivät tätä, mutta hän pysyi aateessaan. Toisin sanoen, hän olisi mielummin tappanut pennut kuin antanut niitä ilmaiseksi. Onneksi he sitten maksoivat sen kympin per pentu eivätkä jättäneet pikkuisia sille hirviölle.
Seuraavat neljä viikkoa Cimo majaili siis mun kaverin luona ja sai nimen Cindy. Eräänä iltana olimme samassa paikassa teellä ja hän kysyi olisimmeko Iidan kanssa halunneet kissan. Kerroimme että olimme kissan hankinnasta puhuneet ja melkein samalla sekunnilla tämä lähti hakemaan Cindyä. Matkaa meillä oli kotiin onneksi vain 100 metriä joten koska Cindy oli vielä niin pieni (10 viikkoa) kuljetettiin tämä kangaskassissa tuon matkan, koska ei haluttu, että Cindy pääsisi sylistä vapaaksi ja katoaisi jonnekin metsään. Koko matkan se itki, mutta ei mustakaan kovin kivaa ois jossain kangasäskissä matkustaa. Kun päästiin perille ja Cimo pääsi pois kassista niin tämä katseli ympärilleen ja alkoi tutustua uuteen kotiinsa. Ei enää asuta samassa osoitteessa kuin silloin, mutta Cindyn koti on siellä missä me ollaan ja meidän koti löytyy sieltä missä Cindy on.
Ensimmäisestä yöstä lähtien, Cindy on nukkunut joka yö mun vieressä. Joskus se tulee sängyn viereen ja hennosti naukaisee ja sitten hyppää viereen. Joskus Cindy haluaa nukkua kerällä kainalossa ja joskus taas pitkäkseen mahat vastakkain. Talvisin on myös päästävä vähän peiton alle ja kesällä saattaa riittää mukava paikka jalkopäästä.Ja jos itkettää, tulee Cimo varovaisesti katsomaan ikään kuin kysyäkseen mikä on hätänä, nuuhkii vähän kasvoja ja tulee syliin tai kainaloon kehräämään. Onko mitään rauhoittavampaa kuin kissan purina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti