Edellisessä postauksessa kyselin kiinnostaisiko teitä lukea meidän Desucon -reissusta ja ilokseni sain kommentaista lukea ettei tämä postaus menisi harakoille. Desucon alkaa varmaakin olla muodostumassa meidän kaveriporukalle ihan perinteeksi. Varsinkin Frostbite minne mun kaverit sai mut innostumaan mukaan reilu vuosi sitten pitkän conitauon jälkeen. Nuorempana olin tosi ahkera conikävijä, mutta sitten se jotenkin jäi. Nykyään coneihin lähteminen vaatinut paljon enemmän valmistelua (cossit, majapaikat jne.) verrattuna siihen kun ennen kävin conissa vain yhtenä päivänä pyörimässä.
Viikoa ennen coniin lähtöä meillä alkoi jumalaton con crunch, jonka aikana ainut mitä pystyin miettimään oli se miten en enää koskaa uhraa yöuniani cossin tähden. Tai minkään muunkaan! Jotenkin vaan kuviteltiin että hommat on hyvällä mallilla, mutta sehän ei tietenkään ollut totta. Niin ja tosiaan olin koko tuon ajan töissä ja joka päivä kuuteen. Jokaisen työpäivän jälkeen suuntasin kaverille tekemään cosseja (sarjatuotettiin neljä about samanlaista pukua) ja kello 23-01 välillä suunta kohti kotia. Aamulla ylös aikaisin että ehtii viimeistellä edellisenä päivänä vaiheeseen jääneet asiat ennen töihin lähtöä. Mainittakoon vielä että minun ompelukoneeni tekee aina välillä tosi rumaa tikkiä, enkä tiedä miksi. Välillä mietin olisiko pitänyt hakea varastosta se neljäkymmentä vuotta vanha Singer, vaikka sillä ompelu on tosi hidasta ja sekin osaa tehdä ei niin nättiä tikkiä niin aikakin kokemuksesta tiedän missä mättää (toisin kuin tämän uuden kanssa). Mutta onneksi iltaisin sain nauttia hyvästä seurasta eikä tarvinnut kuunnella pelkkää omaa kiroilua. Hahah!
Sairastuimme kaikki myös krooniseen vihaan ruutukankaita kohtaan tämän cossin vuoksi. Ei enää ikinä ruutukankaita! Kaiken kaikkiaan näihin pukuihin oli oltava kolmea erilaista ruutukangasta, jotka eivät mielellään saaneet poiketa toisistaan kuin värin puolesta. No, hameen harmaa kangas tilattiin netistä (joka jäi postiin junnaamaan kiitos DHL:n) ja sinisen Suvi osti Tallinnan matkallaan pariviikkoa aikaisemmin ja kauluksien punainen ruutukangas oli tehtävä itse... Tämä ehkä selittää sen miksi nykyään cosseja valitessa ja pohtiessa ensimmäinen asia mitä joku sanoo on "Ainakaan tossa ei ois ruutuja".
Vaikka coniin lähtö venyikin ihan laittoman paljon, oltiin kaikki autossa valmiina ennen puoltayötä perjantaina. Majapaikkaan pääsimme kylläkin vasta lauantain puolella. Olimme kaikki tuossa vaiheessa jo niin väsyneitä että mukavan pedin kutsua oli vaikea välttää. Aamulla heräsin aikaisin ja kävin laittamassa kahvin tulemaan, mutta kuinka ollakkaan mentyäni sänkyyn odottamaan sen valmistumista olin nukahtanut ja heräsin pari tuntia myöhemmin. Siitä alkoikin sitten koko päivän kestänyt silittäminen ja käsinompelu urakka. Vain luoja tietää kuinka monta nappia, hakasta ja ommeltavaa nepparia ompelin tuona päivänä. Silittämiseenkin meni tosi paljon aikaa koska tuo harmaa kangas ei suostunut millään pitämään taitoksiaan. Silitysrauta myös päätti antaa minulle muistoksi kaksi battle scaria, toisen viikkoa ennen conia ja toisen lauantai aamuna. Ja molemmat jalkaan kun olen niin taitava! Näin ollen uhrasimme koko lauantai päivän cossien viimeistelyyn (ja kyllä, siihen meni koko päivä vaikka kaikki tekivät koko ajan jotakin) ja pääsimme coni paikalle vasta yhdeksän maissa lauantaina. Mutta ainakin minä olin enemmän kuin tyytyväinen (jopa ylpeä) meidän cosseista!
Sunnuntai aamuna huokaistiin onnesta sillä ompelua ei enää ollut. Mutta aamu lähti jotenkin (tai varmaankin siksi että edellisenä iltana olimme taas valvoneet iltabileissä) tosi hitaasti käyntiin ja itse yritin arvioida missä vaiheessa muiden laittautuminen on, että milloin kannattaa ruveta vetämään itse cossia niskaan. Sunnuntaina kävimme shoottailemassa ja myyntipöytiä kiertämässä, varsinkin
Bearelin pöytä oli ehdoton suosikki ja siellä tulikin kasvonaamio varastoja täydennettyä. Olen niin iloinen näistä Sirun ottamista kuvista. Vaikkakin unohdettiinkin järkkäri kotiin ja oli tyydyttävä kännykän kameraan. Ja kerrankin tuulikaan ei haitannut sillä viitat sai liehua ihan kunnolla. Shoottailujen jälkeen narikkaan viittä minuuttia ennen kuin coni menee kiinni ja vessaan vaihtamaan normi vaatteet päälle. Huh, selvittiin tästäkin ja kotimatka saattoi alkaa. Tosin kävimme ennen sitä kiinalaisessa buffetissa syömässä. Haha!
Oli kyllä hyvä reissu vaikka emme ehtineet yhteenkään ohjelmaan johon olisimme halunneet, mutta seuraavaan coniin pakotamme itsemme viimeistelemään cossit viimeistään edellisenä iltana. Seuraava con tuleekin luultavasti olemaan Tracon. Ja sinnekin on cossit suunnitteilla koska emme selvästikkään kärsineet tarpeeksi näitä tehdessä. Cossi mielessä minua kannattaa seurata
WorldCosplayssa.
Mitä pidätte piditte postauksesta? Muita ketkä olivat kyseisessä conissa?
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti